Kukkamaalausteni kukat ovat epäkukkia, jostain muistojen syövereistä pulppuavia kuvia, vahvoja tai herkkiä tai jotain siltä väliltä. Tärkeämpää on teoksessa olevien värien ja muotojen keskinäinen kokonaisuus kuin yhteys reaalimaailmaan oikeisiin kukkiin.